Hujanhajan käännöksiä

Kiitos Finylle kuvasta.

Päämäärättömästi käännökseen, kun eihän elämässä suoraviivaisesti mennä. Meneekö sitä sekaisin, eksyksiin vai löytääkö uutta? Entä jos tekee uukkarin ja löytääkin saman vanhan? Onko käännöksestä mitään hyötyä, jos on taas alkupisteessä? Ihan hullunkurisesti pääsemättä mihinkään jostain? Olemmeko ihan hukassa ihmiseliöt, hupsut täällä?

Toisaalta tartteeko käännöksen uutta luoda? Vaikka niinhän se taitaa tehdä, kun kääntöpaikalta jotain mukaansa ottaa. Että vaikka on samassa paikassa kuin mistä lähti, käännähti, niin siltipä on kerroksia enemmän.

Niin kuin käänteissipulissa. Sen sijaan, että kuorittais niin lisätään kerroksia päälle. Suojaudutaan vanhoilta luutuneilta käsityksiltä, päänsisäisiltä vankiloilta. Ravistellaan ja sekoitellaan.

Käännös tekee narriksi, opettaa. Se on räjähdys, uudelleen järjestys. Käännähdysjäristys, elämän muljautus. Uusille raiteille ja raiteilta pois. Eipä käy elämä tylsäksi.